Beat The Elite-albumin tarina

- Olin itse ensin hieman yllättynyt siitä, miten nopeasti aloin työstää tätä uutta levyä esikoislevyni jälkeen. Myönnän olevani laiskuuteen taipuvainen, mutta tällä kertaa joku maaginen voima ajoi minut tekemään töitä ennätysvauhtia. Hienointa oli saada tehdä yhteistyötä niin monen ammattimuusikon kanssa, tämä on asia mihin halusin nyt panostaa, ja se oli varsin antoisaa touhua. Toisten muusikoiden äänittäminen ei ollut minulle niin kovin tuttua, nyt voin kuitenkin sanoa oppineeni siitäkin paljon.

- Voidaan hyvällä syyllä sanoa että tämä tuotos on minun "roots"-levyni, juureni ovat kuitenkin vahvasti juuri melodisen hard rockin ja metallin kyllästämät. Mihinkään ylilyönteihin en kuitenkaan ryhtynyt, koska historiani esim. OZ-yhtyeessä on jo niin rankkaa rytinää että tunnen saavuttaneeni siinä riittävän määrän "mäiskeen" saralla ja sen genren näytöt on jo aikanaan annettu.

- Olen aina ollut sitä mieltä että rumpali on popmusiikin tärkeimpiä elementtejä. Hänellä on kuitenkin ennen äänitystä oltava selkeä käsitys siitä minkälainen biisi on kyseessä,jotta hän voi tuoda siihen oman osansa riittävällä varmuudella. Tällä levyllä on useita eri rumpaleita, jotka on valittu kappaleisiin joissa kukin voi eniten toteuttaa itseään, omana itsenään. Jani Viitanen oli suuri apu näitä rumpaleita valitessa, ja olemme mielestäni onnistuneet suhteellisen hyvin, kaikki soittajat ovat sopivia juuri niihin biiseihin joissa he panoksensa antavat.

Juppo Paavola soitti kunnon tuhtia läskigroovea "Funk Rocker":issa ja rymisteli komeasti menemään "I Wanna Love You":ssa sekä "Runnin' On High":ssa. Pro jätkä,ja nöyrästä asenteesta runsaat plussat. Lacu Lahtisen uber-varma soitto on ehkä jopa tunnistettavissa "Bring On The Night":issa sekä "Heaven is Coming Down":issa. Siinä on häiskä joka ei turhia haikaile, se on laaki ja vainaa eikä studioon jäädä asumaan. Uusi tuttavuus rumpalirintamalla oli "Oinari", mystinen mies jolla oli niin selkeä visio "Some day":tä varten että siihen ei ollut tuottajalla mitään huomautettavaa. Taas yksi hieno soittaja jonka kanssa teen takuulla lisää yhteistyötä tulevaisuudessa.

Sokerina pohjalla "El Grande Bastardo", eli tutummin Twist Twist Erkinharju. Siinä vasta hämmästyttävä kaveri. Käveli studioon,kuunteli ensimmäistä biisiä ja sanoi: "toi intro pistetään tosta tokasta kierrosta poikki ja sitten lähtee alkusoolo". Tällaisiä tyyppejä enemmän kiitos. On hienoa kun kaverilla on vakaa mielipide ja hän myös sanoo sen kakistelematta. Soitannollisesti hän on niin varma junttaaja että jo ekan oton aikana Jani Viitanen tanssi ympäri studion tarkkaamoa ja huusi suoraa huutoa: "jumalaut toi jätkä on NIIN taimissa"! We'll meet again, Grande Twist Twist.

- Kitaraosuudet olivat luku sinänsä, suurimman osan kompeista soitin itse ja käytin "eliittikepittäjiä" etupäässä sooloihin. Tälläkin kertaa luottokitaristini Mika "Lamppari" Lamminsivu hoiti hommansa äärimmäisen upeasti, ja voin vain todeta että siinä on mies paikallaan. Olipa kyse sitten akustisista osuuksista tai sooloista, hän osaa soittaa juuri tyylin mukaisesti ja tarkasti. Kunhan muistaa laittaa ne pari tölkkiä kaljaa käden etäisyydelle. Respect. Vanha ystäväni Markku Petander pääsi myös vihdoin esittelemään taitojaan levylleni. Markun sooloaloitus "All I Need"-biisissä on niin huikea että meinasin hämmennyksissäni pudottaa kuulokkeet päästäni kun sitä tehtiin. "Boulevard Of Frozen Dreams" oli mielessäni selkeä valinta Markun toiseksi biisiksi, ja siinä hän esittelee kevyempää tatsiaan mallikkaasti.

- Oli erikoinen tilanne äänittää Mikko Kangasjärveä, joka on itse äänittänyt minua ties kuinka monen Yö-levyn verran. Mikko soitti tyylikkään herkistelypianon "I Wanna Love You":ssa ja oli mukava saada hänetkin tällä tavalla osaksi suurta kokonaisuutta. Tiettyihin biiseihin halusin kunnon Hammond-urkua, enkä enää edes muista mistä Kemppisen Jani tuli aluksi mieleeni. Joka tapauksessa hän tuli, näki ja soitti. Pirun hyvinkin vielä. "Funk Rocker":in klavinetti on hänen kädenjälkeään, kuten myös "Boulevard":in piano ja "Some Day":n utuinen moogisoolo biisin lopussa. Loistava muusikko, ja juuri sopivan "hullu" siihen että "vastaanottimemme" toimivat samalla aaltopituudella virheettömästi.

- Yhtenä studiopäivänä sain päähäni että "Boulevard..." voisikin olla duetto. Otin yhteyttä Amanda Löfmaniin, ja hän sanoi tulevansa mielellään mukaan projektiin. Lähetin alkudemon biisistä, muutaman viikon päästä siitä Amanda oli jo studiolla ja biisi saatiin nopeasti purkkiin. Amanda on todella pro studiolaulaja, ja samalla hän lauloi "All I Need"-kappaleeseen taustalaulut, jotka myöhemmin muodostuivat tärkeäksi osaksi kertosäkeitä. Hänen äänensä on kuin "sulanutta vaniljajäätelöä valkoisilla silkkilakanoilla", tai niin itse kuvailin artistin ääntä spontaanisti kesken äänitysten.

- Antti Mäkinen kävi myös vierailemassa levyllä. Hän ilmestyi Ego Roomille, nappasi pullon valkkaria, tyhjensi sen ja sanoi että "jokos aletaan kivestää biisiä kasaan?" Hän soitti levyn kaikki perkussiot eli rytmiset lisäelementit, varmasti ja nopeasti. Ja sitten baariin. Kiitos frendi!

- Levyä tehdessä Jani Viitanen on ollut mittaamaton apu niin rumpuäänityksessä kuin myöhemmin mixauksessakin. Hänen laiteasiantuntemuksensa sekä perusteellisen kokenut "perstuntumansa"äänityshommissa helpotti lopullista päätöksentekoa monessa kohtaa, vaikka välillä otettiin hiukan yhteenkin. Jani on kuitenkin siitä loistava työkaveri että häneltä saa aina kuulla raa'an totuuden ja arvostan sitä piirrettä hänessä kovasti.

- "Beat The Elite" on levy, jota en olisi voinut tehdä ilman "Manhattan Files":ia. Kaikella on aikansa, ja tuo ensimmäinen levy oli selkeästi askel joka piti ottaa päästäkseen eteenpäin. Sanoin aikanaan kaikille että MF on prologi ja alkusoitto sille mitä tuleman pitää, ja juuri näin on käynytkin. Nyt suunnittelen jo seuraavaa levytystä, joka saattaa taas olla jotain hieman erilaista, koska minähän en tee levyjä siksi että ne myisivät listat nurin, vaan siksi että se on kivaa hommaa!

Tampereella, 27.5.2009, JL